#työmatkakirja

Bartlett käy läpi kirjassa eri valkokaulusammattien tulevaisuutta. Yksi hänen valaisevimmista esimerkeistään on patenttijuristin työ. Vuonna 1999 patenttikiistoihin erikoistunut toimisto työllisti kolme partneria, viisi associate-juristia ja neljä assistenttia. Partnerin tuntitaksa 400 taalaa. Nykyään partner voi veloittaa 1 000 taalaa tunnilta. Toimistossa on töissä yksi partner, kaksi associate-juristia ja yksi assistentti. Neljännes aiemmasta työvoimasta. Ai, niin on siellä töissä myös robottijuristit Lex Machina ja Ravel Law.

Bartlettin mukaan globotiikka tulee etenemään pikku hiljaa ilman mitään sellaista yhtä hetkeä, jonka tunnistamme. Vähän kuin iPhonen (ja muiden älypuhelimien) voittokulku.

Just five years ago, the iPhone was a fantastic music player embedded in a mediocre cell phone with a short battery life, a bad camera, and a web browser that wasn’t much use. […] Smartphones are now our email and messaging center, newspaper, camera, video camera, photo album, dating service, agenda and calendar, travel agent, ticket holder, cash wallet, health tracker, map, yellow pages for finding businesses, web browser, calculator, stock tracker, social media hub, connector of families, source for sports scores, video conferencing facility, ticket agent for movies or whatever, and more.”

Nykyään älypuhelin on kaiken elämän keskus. Minä vuonna tarkalleen tämä muutos tapahtui? Sitä ei pysty sanomaan tarkalleen, koska koko murros tapahtui useina pienenpieninä muutoksina siellä täällä. Samoin käy Bartlettin mukaan globotiikan kanssa. Yhteiskuntien muutos on vastedes yhtä iPhonikaatiota.

Baldwin on päässyt varsinaiseen aiheeseen: vuonna 2017 alkaneen globotiikan aiheuttamaan murrokseen. Murroksella on kaksi moottoria: etäpendelöinti ja valkokaulusautomaatio.

Etäpendelöinnillä (eng. telemigration) Baldwin tarkoittaa valkokaulustyön globalisaatiota, joka tasaa/hyödyntää palkkatasossa olevia eroja. Ilmiö on jo olemassa. Baldwinin perustama ja päätoimittama VoxEU-sivusto on palkannut Upworkin kautta kustannustoimittajan Bangkokista. Säästö on 35% eurooppalaiseen vaihtoehtoon verrattuna.

Etäpendelöintiä vauhdittaa jatkossa teknologian kehitys. Keikkatalousalustoja on yhä enemmän. Esim. vuonna 2006 perustettu kiinalainen Zhubajie tarjoaa Kiinassa 16 miljoonan ammattilaisen palveluja ja tähtää kansainväliseen kasvuun englanninkielisellä portaalillaan.

Kiinalla on erityistä merkitystä, koska maan yliopistoista ja korkeakouluista valmistuu yli 8 miljoonaa opiskelijaa vuodessa. Iso osa heistä on alihyödynnettynä kotimaassaan. Tutkimusten mukaan puolisen vuotta valmistumisen jälkeen neljännes korkeakoulutetuista ansaitsee vähemmän kuin Kiinan siirtotyöläiset.

Teknologia (kuten AR, VR, kääntäjäpalvelut, etäläsnäolorobotit) tulee tuomaan tämän resurssin kilpailuun työstä. Ilmiö toimii vastaavalla logiikalla kuin minkä näimme tehdastyössä 1990-luvulla.

Samaan aikaan valkokaulusautomaatio etenee ohjelmistorobottien ja tekoälyn kehityksen myötä. Liiketoimintaprosessien automaatio (eng. business process automation, BPA) kasvaa arvioiden mukaan tällä hetkellä 50-60%:n vuosivauhtia.

Accenturen vuonna 2017 ostama bisnesautomaatioyritys Genfour tarjoaa arvion BPA:n tuomista kustannussäästöistä yrityksille.

While an onshore FTE [full-time equivalent worker] costing $50K (total cost) can be replaced by an offshore FTE for $20K, a digital worker can perform the same function for $5K or less.”

No, mikä tulee olemaan kaiken tämän vaikutus työpaikkoihin? Ammatteja tuskin katoaa, mutta työtehtäviä niiden sisällä siirtyy automaatiolle, jolloin saman määrän työtä voi tehdä pienempi joukko (vrt. maatalous). Samalla syntyy uusia työtehtäviä ja uutta työtä. Baldwin lainaa tutkimusyhtiö Forresterin kesäkuun 2016 tutkimusta: seuraavan 10 vuoden aikana Yhdysvalloissa nykyisistä työpaikoista katoaa 16%, mutta samalla uutta työtä syntyy määrä, joka vastaa 9% nykytyöpaikoista. Nettovähennys vuoteen 2025 mennessä on siis 7% kaikista työpaikoista tai joka 14. työpaikka.

Baldwin ajoittaa Globotics-vallankumouksensa vuoteen 2017, ”tekoälyn vuoteen”, kuten Forbes Technology Council ja Fortune-lehti sitä kutsuivat.

Olennaista vallankumouksessa on se, että Mooren laki yms. olivat kehittyneet pisteeseen, jossa – Kahnemania lainataksemme – tekoäly pystyi järjestelmä yhden vaistonvaraiseen ajatteluun. Kiitos tästä kuluu koneoppimisen läpimurrolle.

Daniel Kahnemanin Thinking Fast and Slow (2011) kirjan Järjestelmä 1 ja Järjestelmä 2 ovat varsin mielikuvituksettomia kuvauksia. Baldwin lainaa inspiraatiota New York Universityn sosiaalipsykologi Jon Haidtilta, joka kutsuu järjestelmä ykköstä elefantiksi ja järjestelmä kakkosta sen ratsastajaksi.

Haidt’s labels evoke the image of a small rider (who is an analytic, conscious thinker of the System 2 type) sitting atop a giant elephant (who is instinctive, unconscious thinker of the System 1). Two aspects of this labeling are insightful (in a System 2 sort of way). First, the elephant does most of our thinking, even if we are unaware of it; the elephant does the heavy lifting when it comes to cognition. Second, although the rider sits atop the elephant and is, in principle, in control, the reality of who controls whom is less clear than it seems. It is very hard for the rider to control the elephant.”

Tekoälyn tuoman vallankumouksen voima on nyt siinä, että koneoppimisen myötä automaatio voi koskettaa nyt valtaosaa ihmisten automaattisesti tekemästä ajattelusta. Deep Blue (IBM:n tekoälyjärjestelmä, joka voitti Garri Kasparovin shakissa vuonna 1996) oli loogisesti ja matemaattisen järkeilevän Järjestelmä 2:n replikaatio (joskin voiton Kasparovista takasi itse asiassa ohjelmointivirhe).

Koneoppimisen myötä automaatio selviää nyt Järjestelmä ykkösen tehtävistä. Eli elefantin osasta ihmisen ajattelua.

Baldwin kertaa kirjassa historiaa hartaudella. Hänelle yhteiskunnallisen kehitys noudattaa seuraavaa dynamiikkaa: teknologian kehitys (eng. transformation) johtaa murrosvaiheisiin (eng. upheaval), jotka synnyttävät vastaiskun (eng. backlash), kunnes lopulta tilanteen ratkeaa (eng. resolution). Erityistä huomiota Baldwin kiinnittää vastaiskuihin.

Vastaiskuja ovat olleet luddiitiliike vuonna 1811 (tosin kapinan kohteena ei ollut teknologia, vaan se, että parempien koneiden myötä halvempi lapsityövoima vie työt aiemmilta ammattilaisilta), viljalait 1815-1846 (maata omistava luokka käytti poliittista valtaa ja puolustautui ruoan tuontitullein) sekä Euroopan hullu vuosi 1848. Tilanteen laukaisi lopulta kultainen vuosisata 1870-1970, jolloin talouskasvu ylsi poikkeukselliseen vauhtiin keksintöjen vyöryn myötä ja demokratia eteni.

Poikkeuksen muodostaa 1930-luvun lama, jolloin vastaiskuna olivat niin New Deal-kapitalismi, kommunismi kuin fasismi. Silloin tilanne laukesi toisen maailmansodan jälkeiseen pitkään kasvukauteen – tai kuten ranskalaiset sanoisivat les trente glorieuses.

Viimeisin takaisku on vuodelta 2016. Trump ja Brexit. Taustalla on ennen kaikkea hyväpalkkaisten teollisten työpaikkojen katoaminen ja halu näpäyttää poliittista järjestelmää, jonka koetaan hylänneen tavallinen kansa.

Deindustrialization has destroyed communities, and people are reacting as members of threatened communities, not just individuals whose jobs are at risk. People are finding they cannot afford to buy a house like the one they grew up in. Many millennials find themselves weighed down by student debt, right when the new economy has meant that a university education is no longer a sure ticket to a middle-class lifestyle. And things are evolving so much faster.

Baldwinin mukaan tilanne ei kuitenkaan ole vielä lauennut. Tällä on merkitystä, koska seuraava murros – globotiikka (eng. globotics) – on käsillä. Tähän varsinaiseen aiheeseensa Baldwin pääsee seuraavassa luvussa.

Baldwin tuo kirjassaan esiin yhden huomion, joka digitalisaatiosta puhuttaessa usein unohtuu.

Yleensä muistetaan mainita se, että rajakustannus digitaalisissa hyödykkeissä on käytännössä nolla. Yhden lisäyksikön aiheutuva lisäkustannus on lähellä nollaa. Fyysisissä hyödykkeissä näin ei ole.

Baldwin tuo sen sijaan esiin eri virtojen kasvuun liittyvät fyysiset rajoitteet.

It would be physically impossible to double world trade flows in eighteen months. The infrastructure could not handle it, and building infrastructure takes years, not months. World information flows, by contrast, have doubled every couple of years for decades. They will continue to do so for years to come.”

Baldwinin The Globotics Upheaval-kirjan aiheena on teknologian murroksen vaikutukset työhön, erityisesti tietotyöhön/valkokaulusammatteihin. Yleensä nykymuutosta verrataan niin teolliseen vallankumoukseen (Great Transformation, 1712-) kuin palveluyhteiskuntaan siirtymiseen (Services Transformation, 1973-).

Kummallakaan kerralla uusi teknologia ei merkinnyt työn vähentymistä – eikä ammatteja edes juuri kadonnut. Tällä kertaa asiat ovat Baldwinin mielestä toisin, sillä muutos tapahtuu alusta alkaen koko maailman mittaluokassa. Aiemmin teknologian globalisaatio tapahtui hitaammin.

Globalization during the Great Transformation started one century after automation started. Globalization during the Services Transformation started two decades after automation. In today’s Globotics Transformation, globalization and automation are taking off at the same time, and they are both advancing at an explosive pace.

Seuraavana vuorossa on kansainvälisen talouden professori Richard Baldwinin alkuvuodesta 2019 julkaisema kirja The Globotics Upheaval, joka käsittelee työn tulevaisuutta robottien, tekoälyn ja etä-älyn (eng. remote intelligence, RI) tullessa yhä voimallisemmin käyttöön ns. valkokaulustyössä.

The Choice Factory (2018) on liki 20 vuotta mainosalalla työskennelleen Richard Shottonin kirjoittama opas mainonnan ja viestinnän parissa työskenteleville. Shotton käsittelee kirjassa 25 eri ajatusharhaa (eng. behavioural bias), joilla vaikuttavat mm. kulutuskäyttäytymiseemme.

The Choice Factory on Kahneman Liteä. Nopealukuinen, viihdyttäväkin teos, jonka parasta antia on käyttäytymistieteiden tutkimustulosten läpikäynti sekä anekdootit vuosien varrelta mainosalalta. Enpä esimerkiksi tiennyt sitä, että Salman Rushdie kirjoitti copyä National Dairy Councilin kermaleivoskampanjaan.

Shotton jakaa kirjassa myös Bob Levensonin ohjeen hyvän (mainos)tekstin kirjoittamiseen. Levenson muistetaan mm. Volkswagenin mainosten copywriterinä.

Start off with ’Dear Charlie’, then say ’this is what I want to tell about…’. Make believe that the person you’re talking to is a perfectly intelligent friend who knows less about the product than you do. Then, when you’ve finished writing the copy, just cross out ’Dear Charlie’.

Tämän on tarkoitus olla pienenpieni kirjallisuusblogi. Se on olemassa sitä varten, että tänne saa tallettua hyviä ajatuksia työmatkalla luetuista kirjoista.

Katsotaan, mitä tästä tulee.